New York, New York!
Takaisin Helsingissä. Levyn julkaisuun aikaa enää muutama hassu viikko ja paljon kaikenlaista säätöä ja viilausta tapahtuu nyt päivittäin. Keikkoja varmistuu, haastatteluja sovitaan, soundeja ja soittoa hiotaan tulevia keikkoja varten... kevät on hienoa aikaa!!
Reissu New Yorkiin oli aivan mahtava, vaikka tulos onkin tällä kertaa hieman yllättävä; teimme masteroinnin sekä New Yorkissa että Helsingissä ja päädyimme pitkällisen kuuntelu- ja vertailuprosessin jälkeen käyttämään Helsingissä tehtyä versiota. Tällainen on alalla melko yleistä, eikä matka ollut muutenkaan turha; mukavan ja opettavaisen masterointikokemuksen lisäksi oli mukavaa hengailla New Yorkissa viikko ja juhlistaa albumin valmistumista pitkän studioperiodin päätteeksi japanilaisessa ravintolassa Nobu 57:ssa!
Masterointisessio Chris Athensin eli Ateenan Krisun kanssa sujui rennosti. Chris osoittautui heti alkuun mahtavaksi tyypiksi, jolla oli hyvä käsitys musiikista ja erilaisista genreistä. Chris diggaili alkuperäisiä miksauksia ja keskittyi albumikokonaisuuden hiomiseen täydellä antaumuksella. Lopullinen masteroitu versio muistutti aika paljon alkuperäisiä miksauksia ollen yleissoundiltaan tummahko, hiukan moderneja levyjä hiljaisempi volyymiltaan ja tietyllä tavalla "old school". Jokaisessa biisissä oli hienovaraisia ekvalisointikorjauksia ja biisiä tukevaa kompressointia. Masteroinnista kiinnostuneille tässä lyhyt
tietoisku. Hienon masterointikokemuksen lisäksi oli hauskaa törmätä Sterling Soundin keittiössä omenia popsiviin Green Dayn jäseniin, jotka olivat tuottaja Butch Vigin kanssa masteroimassa omaa tulevaa albumiaan...
Svante Forsbäckin Chartmakersilla Helsingissä tekemä versio oli yleisesti ihan hiukan aggressiivisempi sekä soundiltaan että volyymiltaan kuin Chrisin versio. Lisäksi Svante teki muutaman selkeästi kuultavan korjauksen muutamaan biisiin, joissa koki sen tarpeelliseksi. Osa kappaleista pyöräytettiin kelanauhurin läpi, osaan laitettiin paralleeli- ja/tai monialuekompressiota ja niin edelleen.
Kummastakin versiosta pidettiin paljon ja päätöksenteko oli lopulta melko hankalaa ja erot tavallaan aika pieniä. Pitkien sokkokuuntelusessioiden perusteella Svanten versio koettiin kuitenkin materiaaliin ihan hiukan sopivammaksi ja tätä versiota päädyttiin viilaamaan vielä kokonaisen päivän verran Helsingissä ennen lopullisen version valmistumista. Kun viimeinen versio lopulta lähti tehtaalle Saksaan oli fiilis taas kerran TÄYSIN epätodellinen: yli vuoden jatkunut levyntekoprosessi oli kerralla ohi!
Levyn kannet viimeisteltiin suurelta osin akselilla New York - Rovani... Helsinki, tarkoittaen ihan käytännössä 36-tuntista putkea ja Skype-yhteyttä hotellihuoneesta graafikkomme Matin työhuoneeseen Helsingissä. Johannes teki suurimman osan työstä kun Tommyn kanssa tyydyttiin kommentoimaan sivusta mitä nyt silmät pysyivät enää auki. Lopputulokseen kaikki olivat erittäin tyytyväisiä. Valkoinen pohja, paljon vähintäänkin viihdyttäviä kuvia keskiaukeamalla ja meille ihan uudennäköinen typografia kannessa. Siistiä!
Loput reissusta kului erään paikallisen mukaan "kevään ensimmäisenä päivänä" Central Parkissa lojuessa, New Yorkissa asuvia Tommyn jenkkituttuja moikatessa, kauppoja ja kahviloita kierrellessä ja uutta levyä eri tilanteissa kuunnellessa. Esim. Time Machine toimi yöllä metrossa ja Brooklynissa erityisen hyvin, Rush taas kaatosateessa keskellä Manhattania! Take You Home auringonpaisteessa, Dey Don't kunnon ihmisvilinässä, All Hope pimeässä... Dirt taas tuntui olevan elementissään aina kun maisemat vilisivät silmissä, oltiin sitten missä tahansa kulkuvälineessä. Onnistunut kantribiisi selkeästi. :)
Täytyy myöntää, että kaikkea mahdollista palautetta levystä odotellaan jo todella innolla! Ensimmäiset kommentit levy-yhtiöstä, managementilta ja muilta bändiä lähellä olevilta tahoilta ovat olleet poikkeuksetta hämmentävän positiivisia. Epäilyttävää.
Lopulta voisi ehkä varsin ironiseen sävyyn — ja toisaalta myös helpottuneena — todeta yli vuoden ajan jatkuneiden sessioiden ja välillä ihan liikaa perfektionismia tihkuvan toiminnan kiteytyvän studiossa usein toistuneeseen lausahdukseen, jonka viimeksi kuulin sherryä lipittävän Johanneksen suusta kahvilassa 9. Avenuen ja 47. kadun kulmassa: "Se on vaan musaa".
Kari
Kaikki merkinnät
DJBB Webshop
Äänestä:
YleX,
NRJ
