Ennis, Jack ja Groucho
Jea. Lauantaiaamupäivä. Johannes, Kari ja Teemu pakkaavat kamoja äänitystilassa ja tarkkaamossa. Tunnin päästä lähtö takaisin Helsinkiin. Viides studiopäivä eilen kesti vaivaiset 18 tuntia, noin 11:stä aamupäivällä aamuviiteen. Työn alla oli vielä jonkin aikaa Tex, mutta alkuiltapäivästä siirryttiin äänittämään vähän menevämpää kantri-iskelmää Karin akustisella tekemään sävellykseen, jolla on työnimi Dirt. Itse istuin melkein koko päivän omassa sivuhuoneessa kirjoittamassa ja testailemassa biisin demopohjaan sekä korjailemiani kahta ensimmäistä säkeistöä että uutta kolmatta. Teksti on alusta lähtien ollut aika leffakamaa, eräänlainen oodi vanhoille katkerille ja ylpeille miehille.
Visuaalisena mielikuvana kertojan tarinaa kyhäillessä oli alun alkaen Magnolia-leffan kuolemaisillaan sängyssä makaava mies (Tom Cruisen esittämän sekopäisen munasaarnaajan avioton isä), mutta päivän mittaan tekstiä kyhätessä alkoi tulvia mieleen myös muita mielikuvia. BBC:n Groucho Marx -haastattelu jostain 70-luvulta, missä vanha koomikko vastasi kysyttäessä, ettei kadu mitään tai olisi tehnyt mitään toisin: "No. I was great." Lapsuudenkotini naapuri, vanha katkeroitunut arkkitehti nimeltä Väyrynen joka uhkasi aina myrkyttää omenapuunsa kun naapuruston lapset pöllivät omppuja, sekä tietysti ampua meidän Topi-kissan. Johanneksen ehdotuksesta ralliin piti päästä asentamaan myös monille 80-luvulla televisiota katselleille tuttu nimi John Ross. Siitä tuli tavallaan tarinan päähenkilön nimi. Uskottavaa tai ei, biisissä laulaa ensimmäisessä persoonassa vanha mies, joka lähestyy kuolemaa keskisormet ojossa.
Samaan aikaan kun uppouduin tekstin valmiiksi saamiseen, studiossa tehtiin biisille toinen toistaan hienoja asioita. Muun muassa pianoa ja tiskiharjalla sudittua rumpua. Ehkä hienoin oli kuitenkin hetki, jolloin astelin studion puolelle vain nähdäkseni apulaistuottaja Teemu Korpipään soittamassa humppaiskelmäkantribassoa, jonka kielten väliin oli asennettu vaahtomuovin paloja. Akustisesta ja riisutusta biisistä oli nopeasti kuoriutunut vahvaa kantripoljentoa sisältävä keikaroiva balladi. Työn lomassa haettiin netin avustuksella ja mp3-soittimista esimerkkejä oikeantyyppisistä kantrisoundeista. Ja kuin kohtalon oikusta, alakerran saunahuoneen telkkarissa pyöri samaan aikaan Brokeback Mountain. Halkoa tulipesään latoessa tuli väistämättä fiilis, että tähdet ovat suotuisassa järjestyksessä kantrin tekoon.
Karin monen tunnin kitaraottojen ja puolenyön saunomisen jälkeen päästiin äänittämään biisiin myös vokaaleita. Kahden-kolmen aikaan aamuyöstä. Vakavampien ottojen lomassa testattiin myös mm. kantribiisin laulamista brittiaksentilla. Hyvin toimi, vaikkei ehkä lopulta aivan julkaisukelpoista materiaalia.
Viiden päivän sessiot ovat nyt siis takana, ja mitä luultavimmin Petraxiin palataan vielä toiseen samanlaiseen sessioon hyvissä ajoin ennen masteriointia. Kunhan saadaan ensin myös Juuso ja Tero treenanneina ja ruskettuneina takaisin Kuubasta. Paljon on saatu tehtyä, mutta toisaalta perkeleesti on myös hommaa edessä. Biisejä on kuitenkin ollut työn alla monta, ja tankin editointipöydälle viedään mukana iso määrä editointia kysyvää materiaalia. Heh.
Aika mennä kuuntelemaan vielä tuoreita versioita tarkkaamon puolelle. Linkku kuittaa. Piis out.
Tommy
Kaikki merkinnät