Levynteko on raskasta. Erityisen raskaalta se tuntuu nyt, kun Lanzaroten eteläkärjestä vuokraamamme lomahuvilan merinäköala avautuu ensimmäisen kerran silmien edessä. Puolenpäivän aurinko paahtaa turkoosin meren yllä, ja ehkä parikymmentä kilometriä etelään päin kohoavat Fuerteventuran komeat kukkulat. Playa Blancan lähellä Finisterressä ("Maan ääressä"?) sijaitseva talo on käytännössä aivan meren rannalla, välissä on vain pieni rantabulevardi jalankulkijoille sekä rosoinen tumma kivikko, jota vasten työntyvät aallot kohisevat lempeästi.
Kaikilla on vähän sekava ja väsynyt fiilis, mutta ei paljon huoleta. Takana on lentokoneessa nukuttu lyhyt yö; lähtö Helsingistä Las Palmasiin oli viideltä aamulla. Kuulutuksia oli koneessa vaikea kuunnella repeilemättä. Sanoihin "Las" ja "Palmas" peräkkäin lausuttuna on vain luonnostaan aika vaikea suhtautua vakavasti. Las Palmasin lentokentällä aamupäivän auringossa jatkolennolle noustessa oli jo helpompi uskoa levyntekomatkaan Lanzarotelle — ja pitää sitä äärimmäisen järkevänä ratkaisuna. Helsingin räntäistä nollakeliä on jo melkein mahdoton kuvitella.
Vajaan tunnin automatka Arrecifen lentokentältä saaren eteläkärjessä sijaitsevan Playa Blancan suuntaan kertoo kaiken oleellisen Lanzarotesta. Maisema on täynnä täysin käsittämättömän näköistä mustaa vulkaanista maaperää. Mustanharmaat, paikoitellen hieman punertavat karut kukkulat kohoavat siellä täällä. Mitään kasvillisuutta ei oikein näy missään, mutta kapean moottoritien kupeessa seisoo pienessä aitauksessa pari kamelia. Pelkät tietkin näyttävät kummallisilta — aivan kuin Kuun pinnalle olisi asvaltoitu autoteitä. Harvat vastaantulevat autot tuovat lähinnä mieleen television automainokset.
Fiilis on täysin hämmentynyt ja innostunut. On aika purkaa laukut. Johannes onkin näköjään jo vallannut ykkösmakuuhuoneen merinäköalat itselleen...
Oman verkkokauppamme avulla toimitamme haluamasi tuotteet sinulle luotettavasti ja nopeasti, suoraan bändiltä ilman turhia välikäsiä...
astu sisään tästä!
Biografia
Don Johnsonin paluu suomalaisten huulille
Don Johnson Big Bandin tarinalla on yksinkertainen alku. Kolme kaveria tutustuu lukiossa ja alkaa soitella koulun musiikkiluokassa. Ei kokeellista taidemusiikkia, ei modernia rytmimusiikkia, ei progressiivista hip- hoppia, vaan - bluesia ja päättömiä cover-biisejä. Eletään suunnilleen vuotta 1996...
lue lisää!
Biisilista
01.L.L.H.4'15 02.Check The Record3'34 03.Get It Right4'39 04.Dirt4'07 05.Take You Home3'39 06.Rush4'15 07.Dead Man's Hand7'48 08.Time Machine3'55 09.Running Man4'33 10.Dey Don't (Don't Dey)4'03 11.Tugboat's Call4'26 12.These Walls3'08 13.All Hope13'00
Studiovideot
Videopäiväkirja, Osa 3
Aamupala Pekka Kuusistolle, viskipullon äänittämistä lasten kylpyammeessa, elektrojammailua yön tunteina, kehonrakennusta...
Videopäiväkirja, Osa 2
Petrax-studiot Hollolassa! Turun prinssi Felix Zenger, eeppisiä soundeja, viiden tunnin yöunia, torvisoittoa...