Stefanin jalanjäljet
Sunnuntaina päätetään lähteä aamupäivästä ajamaan kohti saaren pohjoispäätyä ja Teguisen paljon hehkutettuja markkinoita. Maisemat ovat saaren halki ajaessa hengästyttävän hienoja. Mustat vuorenrinteet kohoavat autioina, ja niiden rinteisiin on kaivettu ilmeisesti viininviljelyä varten satoja symmetrisiä pieniä kraatereita. Siellä täällä on muutamia pienten valkoisten kivitalojen ryppäitä.
Teguise on hieno pieni kukkulalla sijaitseva kylä, Lanzaroten entinen pääkaupunki. Markkinat eivät harmi kyllä tarjoa mitään väärennettyjen laukkujen ja lompakoiden perushuttua ihmeellisempää. Ainakaan kunnes eräältä kujalta löytyy panhuilujen koristama pöytä. Ajatus Pekasta puhaltamassa panhuiluun on liian houkutteleva, ja matkaan lähtee 20 euroa kustantava huilu. Johannes päättää soittaa sitä saman tien toinen käsi auton ratilla Teguisesta lähtiessämme ja vetää keuhkot niin tyhjäksi, että auto pysyy nippa nappa tiellä.
Suunnilleen puolivälissä noin tunnin mittaista ajomatkaa melkein saaren päästä päähän pysähdytään hienolla mäellä sijaitsevan viinitilan näköalapaikalla. Aivan tien laidassa on myös pieni kappeli, josta huokuu vahvaa Kill Bill -fiilistä. Kolmen miehen promokuvia räpsitään hanakasti, Pekka pitää luonnollisesti photoshopata messiin kotipuolessa. Alkuiltapäivän aurinko paahtaa jo todella kuumasti, ja kapean maantien varressakin kukkulat ja laaksot ovat aivan käsittämättömän hiljaisia.
Kotona Finisterressä aurinko paistaa suoraan terassille, ja uima-allas päästään vihdoin riisumaan suojapeitteestä. Paidat riisutaan silmänräpäyksessä ja itse syöksyn uimalasit päässä välittömästi altaaseen. Johannes valitsee lyhyen ja Kari vähän pidemmän viileän veden testin jälkeen tutun ja turvallisen porealtaan. Itse päätän lähteä auringon vielä paistaessa juoksemaan rantabulevardille. Edellinen juoksu tuntuu vielä jäsenissä, mutta kimaltava meri saa unohtamaan kipeät pohkeet. Viiden-kuuden kilsan lenkki menee ihan mukavasti, tosin porealtaassa venytellessä rusautan vähän liian lujaa leukaa rintaa kohti ja niskanikamissa vihlaisee ikävästi. Ja niska onkin iltaa kohden jo aika kipeä. Muista aina lämmitellä. Urpo.
Kari ja Johannes jatkavat Dry Coolerin työstämistä, itse väsään pinjansiemenillä höystettyä Bucatini alla carbonaraa ja salaattia. Myöhemmin jatkuu vielä riimien rustaus, tosin kipeytyvä niska vie ikävästi keskittymiskykyä. Alan kuitenkin olla toiveikas, ettei kyse ole pientä venähdystä pahemmasta.
Tommy
Kaikki merkinnät
DJBB Webshop
Äänestä:
YleX,
NRJ
